Maailma vilisee silmien edes hupparin uumenist. Sattumusten sarjoja, toinen toistaan surkeempii.
Pelkät johdannot, kohtalost toiseen. Nii ne sanoo älä välitä, kävele pois se.
Sulje silmät, sulje suu, jos se mieleen tukehtuu. Mä nään kylmiä ilmeitä joihin kukin pukeutuu.
Ne sanoo, et mä kelaan liikaa. No mut anteeks, mä en ajattele liikaa, te ette ajattele tarpeeks.
Tai jotain muuta ku metaforia melankoliasta, kodittoman kodista, mielenterveyspotilaist.
Perjantaipulloist kaupunginlaidal sun ois missä kukaan ei oo nähny mitään, eikä kuullu huutoi.
Vaik ne kaikuu pahviseinien läpi, niinku me ei nähtäis savuja peilien läpi.
Samat virheet tänään mitkä eilisessäki, lasi täyteen niin se eilinen hävii, anna mennä.
Elä unelmaa huolimatta pelosta, betonin sea**a värii on vaikee erottaa.
Pidä puoles, jää paikoilles tai juokse niin pitkälle ku ne on tavotettavissa ne ei kuole.
Ayo, yhen miehen itkuvirsi on toisen sattuman tango. Tääl ei tuu mikään muuttuu jos pelkästään vannot.
Se kaikki nokan varres ilmiselvänä talles, jos tekee mieli juokse, jos ei jää paikalles.
Naururypyt komeilee lapsen kasvoilla, pimeinä iltoina on hymyilly vasten tahtoaan.
Ja sen usko mureni hiekkalaatikolle hiekkakakun lailla, koitti nauraa surun pois.
Ei elämästään selvii olan kohautuksilla, pullonpohjan kopautuksilla, tuskimpa.
Ja taas tekee tiukkaa herää maanantaina, arvet aukee, vuotaa haavan lailla.
Ennen me leikittiin satees, nykyään juostaan suojaan. Juostaan, juostaan ku elämä ois pakenemist.
Koitan olla hyvä ihminen, mut huomaaks Luoja, ennen mä uskoin et sen kyyneleet sen sateen teki.
Mut mä en osaa sanoa enää, en menis vannomaan enää pysynkö elämäni kannoilla enää.
Anna mun elää, anna mun elää mun taval, auta mua saamaan mun sydämeni taas pumppaamaan.
Mitä ikinä tapahtuu ne ei saa mua, edes kuolleiden kaupunki ei tee must haamua.
Pidä puoles, jää paikoilles tai juokse, niin kauan ku ne on tavotettavissa ne ei kuole.
Ayo, yhen miehen itkuvirsi on toisen sattuman tango. Tääl ei tuu mikään muuttuu jos pelkästään vannot.
Se kaikki nokan varres ilmiselvänä talles, jos tekee mieli juokse, jos ei jää paikalles.
Yhen miehen itkuvirsi on toisen sattuman tango. Tääl ei tuu mikään muuttuu jos pelkästään vannot.
Se kaikki nokan varres ilmiselvänä talles, jos tekee mieli juokse, jos ei jää paikalles.
Perunamuussii ja paskaa nauravia nakkei. Kaljanhakukenkii, alekorin kääntötakkei.
Kasvualustana sotatanner, varasta köyhiltä rikkaille lukee 2000-luvun kannes.
Tai niin se on aina ollu laitamyötäinen, niin kauan ku ollu viljelijä ollu myös työläinen.
Tavallaan me kauhukuvaa tuetaan liian tosiks, tänä päivänä kasvaa huomisen idiootit.
Ite siin mukana, tiedottomuus tyrkyllä, näkkärin tilalt naama ku Naantalin kylpylä.
Jo äiti sanoi ettei markkinoilla itku auta, aatteellisuus yhtäläinen Mersun kojelautaan.
Luudalla maton alle, teatterin verhon edes. Känsäset kädet tekee golfkerhoistakin Spedei.
Katkeran miehen virsi on toisen Coco jambo, kiitollisuudesta pystytetään luurangot kantoon.
Ei halaistua sanaa, laulaa akustiset kielet. Usein asiat kohdallaan vasta ku ne on pieles.
Pidä puoles, jää paikoilles tai juokse, niin kauan ku ne on tavotettavissa ne ei kuole.
Ayo, yhen miehen itkuvirsi on toisen sattuman tango. Tääl ei tuu mikään muuttuu jos pelkästään vannot.
Se kaikki nokan varres ilmiselvänä talles, jos tekee mieli juokse, jos ei jää paikalles.
Yhen miehen itkuvirsi on toisen sattuman tango. Tääl ei tuu mikään muuttuu jos pelkästään vannot.
Se kaikki nokan varres ilmiselvänä talles, jos tekee mieli juokse, jos ei jää paikalles.