Siitä hetkestä kun minä tiesin,
kun jokin sinussa paljasti sen,
alkoi lähtölaskenta meille,
ei toki tänään eikä nyt.
Ja koska olit osunut suoraan
villiin vapauden rakastajaan,
yksi askel minua kohti
vei aina kaksi minusta pois.
Kyllä minäkin sinua itkin
ja siinä samalla elämää:
kuinka onni on toiselle sama,
mikä on toiselle ikävää,
ja koska kutsuit minussa sitä,
mikä kiehtoo ja pelottaa,
vasta kun olet varmasti mennyt,
minä uskallan rakastaa.
Jos joskus tuulta kuuntelet siellä
ja sitä kaipaus soinnuttaa,
pääset lähemmäs minua silloin
kuin olet ikinä ollutkaan.