Sinä soitit eilen ja puhuit,
liitit sanoja sanojen perään.
Minä kuuntelin hiljaa ja luulin,
että pian jo tästä herään.
Olin kaivannut, toivonut pitkään,
että suostuisit rakentamaan,
mutta sanat ei riittäneet mitkään,
kun ryhdyitkin purkamaan.
Sitten sinä tulit, etkä ollutkaan yksin,
vaan salaperäisen saattajasi kanssa
tiukasti sylityksin.
Minä kuuntelen sinua tarkkaan,
yritän käsittää,
että vaikka oletkin siinä,
sinua täytyy jäljittää.
Sinä tulet tänne ja ryhdyt
näytelmää ohjaamaan,
mutta pienintäkään sivuosaa
et suostu minulle antamaan.
Miten kolme voi olla kahden?
Et tullutkaan yksin,
vaan salaperäisen saattajasi kanssa
sylityksin.
Minä löydän ja kadotan sinut.
Kuljet ohi kun pysähdyn,
kunnes sanoista viimeisen varaan
minä lopulta jättäydyn.