Ei mikään salonkileijona,
ei solmiota kaula**a,
vain ujo hymy huulilla
ja kädet syvällä taskussa.
Ei filmitähteä muistuta,
ei kansikuvapoikia,
mutta kun olemme sama**a huoneessa,
alkaa polvissa notkua.
Ei puhu hienoja lauseita,
ei osaa runoja ulkoa,
mutta kaikkien sanojen takana
on tunne taatusti aitoa.
Ei osaa naisia naurattaa,
ei kerskailulla vaikuttaa,
mutta silmistä, oi noista silmistä
en saata katsetta irrottaa.
Ei partaveitsenä parketin,
ei kinginä kaupungin,
vaan aivan ikiomalla tavallaan
saa naisen kesynä seuraamaan.