Istun yksin hämärässä
jälkeen pitkän päivätyön,
seinäkello mittaa tunnit tämän yön.
Keinutuoli tuudittaa,
kädet syliin putoaa,
jokin pilvi iltaruskon sammuttaa.
Ja niin koittaa yö,
kesäinen yö,
tähän neljän tuulen taloon
saapuu yö.
Kielokimppu maljakossa
tuoksuu yli huoneenkin,
ikkunasta näkyy oksa sireenin.
Verhot hiljaa heilahtaa,
tuuli niitä liikuttaa,
haarapääsky läpi taivaan sujahtaa.
Ja niin koittaa yö,
kesäinen yö,
tähän neljän tuulen taloon
saapuu yö.
Väki nukkuu uuvuksissa,
kohta lähden minäkin,
tässä yksinäisen hetken viivähdin.
Tuvan nurkka rasahtaa,
jokin lankku narahtaa;
sillä tavoin vanha talo nukahtaa.
Ja niin koittaa yö,
kesäinen yö,
tähän neljän tuulen taloon
saapuu yö.