Hei mitä mä teen tälle ikävälle,
miten otteesi irroitetaan?
Kuinka leimuvan liekin saan hiillostumaan,
kerro miten sinut unohdetaan.
Niin monen vuoden jälkeen
en osannut varoa mitään,
heitin syötin seisovaan veteen,
ja nyt aallot käy yli mun pään.
Kun aikuiset ihmiset kohtaa
kesken elämän urautuneen,
luulin turva**a olevan tunteen
alle järjen jähmettyneen.
Mutta mitä mä teen tälle ikävälle,
miten otteesi irroitetaan?
Kuinka leimuvan liekin saan hiillostumaan,
kerro miten sinut unohdetaan.
Yhden kiven vierimään päästin,
nyt se vyöryksi kasvanut on.
Tämä hukuttaa allensa kaiken,
oli yllätys täydellinen.
Minä nauraen avaimen annoin,
luotin kuoreeni aukottomaan,
mutta minähän vuodan kuin seula,
heti rupesin uppoamaan.
Kuule mitä mä teen tälle ikävälle,
miten otteesi irroitetaan?
Kuinka leimuvan liekin saan hiillostumaan,
kerro miten sinut unohdetaan.
Mitäpä tässä nyt muuta,
joku istuu ja ihmettelee.
Minä kompuroin sinussa vielä,
ote arjesta lipsahtelee.
Ehkä eniten lohduttaisi,
jos kertoisit puolestasi,
että lämpöni ei jätä rauhaan
vaan korventaa kylkeäsi.
Ja kerro mitä mä teen tälle ikävälle,
miten otteesi irroitetaan?
Kuinka leimuvan liekin saan hiillostumaan,
kerro miten sinut unohdetaan.
Mitä mä teen tälle ikävälle,
kerro miten sinut unohdetaan.