Kuinka minä voisin lähteä nyt ja jättää sinut siihen, vaikka sanasi pyytävätkin tekemään niin? Kun kaikin voimin pitelet minusta kiinni ja ääneti huudat minua takaisin? Vaikka miten selvästi käskisit minua lähtemään, en minä suostu tästä minnekään menemään. Koska kätesi rukoilevat minua jäämään ja ihosi kuiskaa korviini ikävää. Miksi sinä pystytät sanoista esteen, muurin välillemme. Etkö kestä kohdata paljasta totuutta?
Että etäisyyksien ylikin jatkuvasti meidän sylimme toisiansa kutsuvat. En kai minä seisoisi tässä enää sinua kiusaama**a, jos millään kykenisin muualla olemaan. Mutta tuntuu kuin vasta sinun lähelläsi minä pystyisin elämästäni oppimaan. Anna minun tulla kainaloosi, hengittää sinua syvään ja kuunnella sanattomia viestejä. Minä kurkotun yhä uudelleen sinua kohti, että aina ja aina minuun yltäisit.