Kuinka minä voisin lähteä nyt
ja jättää sinut siihen,
vaikka sanasi pyytävätkin tekemään niin?
Kun kaikin voimin pitelet minusta kiinni
ja ääneti huudat minua takaisin?
Vaikka miten selvästi käskisit
minua lähtemään,
en minä suostu tästä minnekään menemään.
Koska kätesi rukoilevat minua jäämään
ja ihosi kuiskaa korviini ikävää.
Miksi sinä pystytät sanoista esteen,
muurin välillemme.
Etkö kestä kohdata paljasta totuutta?
Että etäisyyksien ylikin jatkuvasti
meidän sylimme toisiansa kutsuvat.
En kai minä seisoisi tässä enää
sinua kiusaama**a,
jos millään kykenisin muualla olemaan.
Mutta tuntuu kuin vasta sinun lähelläsi
minä pystyisin elämästäni oppimaan.
Anna minun tulla kainaloosi,
hengittää sinua syvään
ja kuunnella sanattomia viestejä.
Minä kurkotun yhä uudelleen sinua kohti,
että aina ja aina minuun yltäisit.