Tiedä etten halunnut luotasi lähteä.
En minä, en millään olis tahtonut hylätä.
Ne päättivät sen täällä, että palata en voi
ja nyt lohdutonta ikävää nämä huoneet mulle soi.
Rakas uskotko, kun sanon,
että itken joka yö?
Kyllä varmaan huutaisinkin,
mutt' tyhjät kasvot vastaan lyö.
Nämä huoneet ovat suuria, pimeitä ja ankeita.
Kyynelsilmin ajattelen ruohoa ja kukkia.
Joka päivä minä mietin,
mikä tähän vienyt on.
"Syitä syvyydessä lienee",
väittää hahmo kasvoton.
Vaikka pelkäänkin niin tahdon
tähän kaikkeen selvyyden.
Ei ole paluuta, siis mentävä
on suoraan läpi pimeyden.
Täällä riisutaan pois kuoret,
täällä salat julkaistaan;
täällä taivaisiin kohotetaan
ja heti maahan polkaistaan.
Tulen takaisin kyllä joskus,
sitä epäillä et saa,
mutt' olen muuttunut hyvin paljon
se sinun täytyy sulattaa.
Sano lapsille hyvää yötä
ja halaa heitä hellästi.
Koeta selittää, että tämä
on näkemiin eikä hyvästi.
Joka ilta teitä muistan,
kun lamput täällä syttyvät.
Astun silloin keskellenne
ja etäisyydet häipyvät.