Ei suurta rakkautta, ei mitään uutta alkua,
ei kaiken hukuttavaa intohimon aaltoa.
Ei pelkkää satua, ei onnellista loppua,
ei järjen sammuttavaa, pakottavaa tunnetta.
Mutta hänen silmissään
katson samaan ikävään
ja silloin tuntuu kuin kotiin pääsisin.
Ei omistamista, ei yhtään uutta kahletta,
ei "ikuisesti sinun, ainaisesti" -lupausta.
Ei orkesteria, ei leijuvia jousia,
ei kuulu mitään kaihoisia sulosointuja.
Mutta hänen silmissään
katson samaan ikävään
ja silloin tuntuu kuin kotiin pääsisin.
Ei suurta rakkautta...