Eikö siinä ollutkaan
sinfoniaorkesteria?
Eikö forte fortissimo
lyönyt alta jalkoja?
Eikö siellä ollutkaan
ilotulitusraketteja?
Eikö öinen taivas
leimunnut revontulia?
Kaksi ihmistä piteli toisiaan sylissä.
Eikö minusta kasvanut
tuntosarvia,
eikö uusia sormia
morsettamaan tuntoja?
Etkö sinäkin kuullut
seireenien laulua,
houkuttavia kutsuja
vierailta saarilta?
Kaksi ihmistä lähetti toisilleen viestejä.
Eikö se ole ikävää,
jos kertaa muistoja,
jos ilman syytä
vain alkaa ontua?
Eikö olekin liikaa,
kun täytyy opetella
aivan uusi tunne:
olla ilman sinua?
Kaksi ihmistä yritti jotakin etsiä.
Kaksi ihmistä kai luuli kevääksi syksyä,
kai luuli kevääksi syksyä.