Venla demla dim dam dei
Neiti Pariisin vaaleanpunaisten korttelein
Ilmaiseksi hymyilee hän
Vaan halpa muutoin ole ei
Venla demla dim dam dei
Kävellessään niin aistikas ja arvoituksellinen
Sanastellessaan kanssa herrain
Hän taidokkaasti imarrellen
Venla demla dim dam dei
Kirkkaanpunaisen sametin katveessa työhönsä käy
Hän neron lailla taikoo
Tähdet taivaalta kuin unen
Venla demla dim dam dei
Neiti Pariisin vaaleanpunaisten korttelein
Nähty ainain on vain hämyssä himmeiden valojen
Ei milloinkaan kajossa kirkkaan nousevan aamun
Venla demla dim dam dei
Jollain tavoin valloittavuudessaan on kuin satukeiju menneisyyden
Kuollut kauan sitten häilyen
Vuoksi prinsessain pettymyksen