Yö kääntyy aamun kajoon
Puut peittää harso jään
Kuiske hiljainen metsäin
Häivähdyksen kai kuulen
Sielu talvipäivän
Kaunis huurre järvien
Tuuli jäätävä henkii
Häivähdyksen nyt nään
Loputtomin vuonoin
Laskeutuu hiutaleet
Peittäen miljoonin
Hahmon äänettömän
Pintaan hyisevän veen
Siiven valkean nään
Hennon kylmettyneen
Kuollut hän taivaiden hengetär
Aamuun sinertävään
Katseen tuon tunnen
Takaa kuultavan jään
Mies kaukaisuuden saapuu
Takaa syisten metsien
Polvistuu äärelle jään
Hahmo hän jäljetön
Varsillensa kätten nostaa
Hengettären hyisevän
Kadoten alle jään
Hiljaisuuden vain jättää
Pintaan hyisevän veen
Siiven valkean nään
Hennon kylmettyneen
Kuollut hän taivaiden hengetär
Aamuun sinertävään
Katseen tuon tunnen
Takaa kuultavan jään
Siiven valkean nään
Hennon kylmettyneen
Kuollut hän taivaiden hengetär
Aamuun sinertävään
Katseen tuon tunnen
Takaa kuultavan jään