Mul on laukussa kourallinen nauloja
Kun kävelen pitkin pimeitä kujia
Yön syli on lämmin kuin äidinmaito
äidin käsi on lämmin kuin talviyö
Saan yksin vaeltaa
Saan seistä paikalla
Hyväillä jaloillani maata joka nukkuu
Voin järjen kadottaa
Naulat luuhuni upottaa
Ja kuulla kuuroa
Mul on laukussa pala jotain orgaanista:
En enää jaksanut kuunnella valituksia
Tähtien sirpaleita kimaltelee ylläni
Kirjoitan kirjeen, joka kertoo:
"Saan yksin vaeltaa
Saan seistä paikalla
Hyväillä jaloillani maata joka nukkuu
Voin järjen kadottaa
Naulat luuhuni upottaa
Ja kuulla kuuroa."
Mul on laukussa palaneita papereita
Kun kävelen pitkin pimeitä kujia
Hyväilen jaloillani maata joka nukkuu
Voin järjen kadottaa
Naulat luuhuni upottaa
Ja kuulla kuuroa...