Kun minä kuljin ja olin poissa ehkä jopa, ajatellaan nyt että viikko, tai kolme, tai no jos sitten kuitenkin palaisin takaisin, niin ehkä kuitenkin voisi olla ihan mahdollista, että kuitenkin näkisin tämän asian seuraavalla tavalla: kyllä, kyllä, kyllä se menee niin!
Kolmannen ulottuvuuden pakopaikka
Tuli ja vei minun sydämein
Kolmannen ulottuvuuden pakopaikka
Mustelma sydämen kohtaan
Jos taas ajattelemme tätä kaikkea hieman toiselta kannalta, niin on ehkä syytä ottaa huomioon, että jos onkin sitten se neljäs ulottuvuus? Sehän olisi vallan mielenkiintoista, sillä varsinkin siinä tapauksessa että joku pystyy tulla viereemme seisomaan ilman, että me näemme mistä hän siihen tulee. Se taitaisi pelottaa monia – niin no, ainakin minun mielestäni
Kolmannen ulottuvuuden pakopaikka
Tuli ja vei minun sydämein
Kolmannen ulottuvuuden pakopaikka
Mustelma sydämeen
Niin kaunis on maa
Mutta kauniimpana sen saa
Jos vain uskaltaa tunnustaa
Että hampaatonkin voi olla totta
Kuulumme siis tänne ja tuonne
Kolmannen ulottuvuuden pakopaikka
Tuli ja vei minun sydämein
Kolmannen ulottuvuuden pakopaikka
Mustelma sydämen kohtaan
Niin no, toisaalta ja toisaalta, en nyt sitten tiedä, onko tässä enää sen kummempaa. Katsotaan nyt sitten päivä kerrallaan ja ollaan ihan samanlaisia kuin aina ennenkin ja mietitään sitten
Niin