Ei loistanut kuu, eikä tuikkinut tähti
kun katkera keskonen kotoansa lähti.
Ei hyvästellyt äitiä, ei hyvästellyt isää.
Pimeässä kotilieden lämmön hän jätti!
Vähän oli mittaa ja vähän oli ikää vaan
eipähän haitannut paljoakaan.
Laiha oli lompsa, vaan laihempi mies:
Ei jättänyt valossa varjoakaan...
Varjoton keskonen maantiellä kulki,
yksin varjoaan etsiskeli.
Varjoton keskonen laiha ja heikko,
luonnon antimilla eleli.
Kolmasti matkusti maapallon ympäri, katsasti maita ja kansoja.
Vuosien kuluttua kotia kun palasi, tekikokokylänväestävainaita...