Syvissä pimeissä luolissa,
tippukivien suojissa...
Asui silmätön ystävämme,
pieni ja liukas liikkeinen.
Samaa söi päivästä päivään,
SIENIÄ SIENIÄ SIENIÄ...
Joskus juhlapäivänä, tuli kärpästä...
Hän oli pieni olmi vain, sokea.
Ei aurinkoa, koskaan saanut kokea...
Vanha olmi koskaan kai, ei nähnyt kedon kukkia.
Vaan pienet olmit silmät sai,
Kirkkaa**a päivän valossa...