on mutaa kuonossa ja mutaa korvissa on mutaa silmäkuopissa ja mutaa jopa niiden takana
ja hieman kutua joka kohta on jo sammakoita
sen rekan kuljettaja ei tainnut huomata eihän mulla ollut hiha**ani edes heijastinta
kuin suuri luuta se ojaan lakas minut pientareelta
minkä kevät kastelee sen kesä kuivaa
kesän kuivattaman syksy hukuttaa
sitten tulee talvi joka jämät jäätää
talven jäiset luiset sormet kevät
vihdoin katki raksauttaa
kas pinta kohoaa ja minä mukana vikkelästi nuijapäät pujahtavat ulos piilostaan
taas yksin oja**a kellun kohti siltarumpua