kalastan vesissä jonka kalatkin jo jättää
harhailen metsissä joissei kasva mitään
vierailen taloissa joissei asu enää ketään
yksinäinen kärpäsparka etsii seittiä
himmenneet jo ovat valot tien vierillä
hiljenneet jo hälyäänet eetterissä
lumisateestakin jäivät
raidat mustemmat
en radiosta löydä valkeata kohinaa
pahoin haalistuneet ovat sanat kirjojen
lukematta jäivät kaikki jälkiviisaudet
pysähtyneet kädet
mikki hiiri -kellojen
kohottavat keskisormet hiiltyneet
käteen vetäjän, ei jäänyt päätäkään
päässä tunnelin vain lisää pimeää