Katson ulos ikkunasta puhdistunutta maisemaa.
Ennen niin puhdasta, ennen niin kaunista.
Talojen pihat harmaana loistavat autiuttaan.
Ei enää ihmisiä, naurua puutalojen pihoilla.
En myönnä, en myönnä, en myönnä enään myönnä.
En myönnä, en myönnä, en myönnä. Olet kotini.
Missä on ylpeytesi entinen.
Minä jäin, tunnen viihtyvyyden.
Olet muuttanu luonteet asukkaittesi.
Kiireiset ihmiset vaeltavat liikkeisiin.
Yli tän kadun tunnen vihaa.
Enkä myönnä, en myönnä, en myönnä enään myönnä.
En myönnä, en myönnä, en myönnä. Olet kotini.
Kaikki kylmä ja saasteinen.
Häipyy piiristä valojen.
Enkä myönnä, en myönnä, en myönnä enään myönnä.
En myönnä, en myönnä, en myönnä. Olet kotini.
Olet kotini. Olet kotini.