Yeah Tää on viimenen Ja sit ei oo enää Ja se menee näin Tää ei oo yksinäiseten laulu, tää on kylmäks palanu aamu Tulva nousee mun huoneessa, kun myrsky karkaa suonista Pidätä henkee suon luomissa, aavikko pakenee puolestas Tippunu valonsäteet eteen, hajal lattial tuijotan vaan Elo karkaa loisteputkista Ja kun etit mua viimeseen maanrakoon, löydät mut lähel aurinkoo Kaiut leikkaa katuu, ikävä sisällä sulkee suun Vedä se takas ennen kun kasvot on juuttunu Epäkunnossa mun ääni maan*lla painetta Mä kasvatin vahingossa mustan aukon, kun mä etin avaruutta Kantanu kylmiä väreitä mukana alusta asti tuu mukaan Helppo ommella sielu kii, kävellä loppuun silmät kii En oo enää se jäbä malmin metsäs Selkä kohti maailmaa ja valonsäteet peräs Pitämäs piilos lasihautaa enkeli reppuseläs Valmiina lähteen vaan sen takii, ettei maailmaa tuu peräs Tää paine pakenee huoneesta, sormista kuolleista Sähkö laskeutuu, kunnes ikkunat särkyy kurvissa Pidätä henkee uudestaan, vuori mun luureissa Ihaillen totuuden tuoksu kadunmiehen puheissa Ulos Myrkyt kaatuu ulos Ei seittii, ei enää Ei enää, ei ketää Ulos Kadota musta ulos Ei kotii, ei ketää Ei enää, ei mitää Ulos Myrkyt kaatuu ulos
Ei seittii, ei enää Ei enää, ei ketää Ulos Kadota musta ulos Ei kotii, ei ketää Ei enää, ei mitää Mitä nyt törmää jäbään Siistii et on eri meininki Kun katon taaksepäin, kaupunki kasvaa väärinpäin Ylösalasin roikkuu, ja soittaa ikuista torkkuu Jälleen kerran myöhässä, mut kaamos kävi yökylässä Ja käski lähettää terveiset, toivottavasti paranet Hajataitto hävinny pois, ystävä antaa levyt pois Kuiskaa mun perään, mä tiesin et sä heräät Ei enää metsää, ei enää Ei kestä, ei värejä pimeydestä Vaan kaikki yhdessä Kipinä kummaltkin puolelta, astuu alas vuoteelta Kohottama**a katonrajaan, ettimässä huomista Ei patinaa, kuparinauha kauniina Neliraituri päälle, ja ghettotyylit nauhottaa Ei kapinaa, eli ne ne nurkat rauhottaa ääriviivat pakenee pois, unettomuus on kaukana Ei tyhjäkäyntiä, esittämässä ihmistä Mä päästin irti, ja elän silti Kiitos, ulos Ulos Myrkyt kaatuu ulos Ei seittii, ei enää Ei enää, ei ketää Ulos Kadota musta ulos Ei kotii, ei ketää Ei enää, ei mitää Ulos Myrkyt kaatuu ulos Ei seittii, ei enää Ei enää, ei ketää Ulos Kadota musta ulos Ei kotii, ei ketää Ei enää, ei mitää Ulos Ulos Ulos Ulos