Minä en tahdo kuulla puhetta
Olen väsynyt sanoihin, joilla on niin helppo koreilla
Tahdon vain hiukan silmänlumetta
En totuuksia kuulla, niihin törmää toreilla
Yö hengittää niskaan
Minä alan hiljaa nimeesi hokemaan
Olen jäänyt katiskaan
Ja rukoilen, että saavut minut jälleen kokemaan
Miksi elämä on niin pitkä maraton
Alkumetreistä maaliin minun kovaa juostava on
Hei niin se on
Olen palanut säästöliek**ä
Jäänyt kaulaani myöteen seisomaan veteen
Sinä sait minut puhumaan kielillä
Kun sinä kaadoit maljani viiniäsi täyteen
Saat minut antamaan sulle enemmän
Kuin maailmalta sainkaan
Alan jo uskomaan, että jaksan kantaa
Sisälläni myös kuunmaisemaa
Miksi elämä on niin pitkä maraton
Alkumetreistä maaliin niin kovaa juostava on
Miksi niin on
Kun jokainen on niin kuin maraton
Kalkkiviivoilla kaikkien pois kaikki annettava on
Hei niin se on
Maraton...
Niin se on...
Miksi elämä on niin pitkä maraton...
Kovaa juostava on...
Niin se on...