Tähän huoneeseen koskaan ei totu silmät nämä Minkä sille voi, jos joskus tuntuu näin, että elämä on jonkun toisen elämän jämä? Tänne tulin ja täältä lähdin ja tänne jäin Nämä kaupungit, nämä ihmiset, joita vartijat valvoo virkaa tekevinään Nahkatakkinen numero tuhoaa ikkunoita Ja mihinkään sisään ei pääse niistäkään Nämä maailmat, nämä muutu ei mikskään
Toinen kainalosauvoillaan murskaa toisen pään Eläimiks ei jääty, mutta tultu ei ihmisikskään Ja puun alle joutuu tarhuri jäykistymään Tämä elämä. Missä ja mistä ja mihin on paluu? Ja miksi sulle lupaisin taivaalta kuun? Mutta katsotko nyt, kun se aamua kohti valuu? Ja jos täältä pääsen, vienkö sut seikkailuun?