Koulupoikana hän jo vartioi rajaa,
ampui ritsoilla opettajaa.
Keräs jengin, hakkas pienempiään
ja itsekin turpiin sai yhtenään.
Isä poikaa löi, hän kasvatti piesten.
Pani lopulta kouluun miesten.
Vaikka turpiin saa, ei saa valittaa,
aina vahvempi sortaa heikompaa.
(Raukka) Joo
(Pelkuri) Joo
En edes osaa asentoo.
Ei poika kestänyt harmejaan,
hän meni kiltisti armeijaan.
Tällä naamalla, jota akne vaivaa,
voi vain rivissä seistä ja poteroa kaivaa.
Univormu päälle ja vastuu pois,
iltalomalla naistakin saada vois.
(Solttu) Oon
(Sankari) Oon
Suurlähettiläskin on KK.
Ei tarvi surra nyt harmejaan,
kun meni kiltisti armeijaan.
Pojan sai ja ryhtyi juhlimaan,
puolivuotias, ryömii lailla sotilaan.
Isä poikaa koulutti, vasen, vasen.
Hiekkalaatikkoon miksi hautaat aseen.
(Raukka) Joo
(Pelkuri) Joo
Isän perintökalu, se on KK.
Sillä isä torjui jo harmejaan,
meni kiltisti armeijaan.
Askel seuraava sun on intti,
jos kieltäydyt, olet kommari ja hintti.
Ja hintit ei tee lapsia ollenkaan,
joita soda**a pääsee tappamaan.
Mielenrauhaa saanut ei armeija**a,
kävi viisailta viisautta utelema**a.
Filosofi sanoi, jos ei sotia sais,
ei koskaan rauhoja solmittais.
(Puolustus-) voimat
(Rauhan) tae
Neljäs luku, neljäs jae
Jäi poika punniten harmejaan
kuuliaisesti armeijaan.
Konekivääri somasti papatti.
Isä poikansa, appensa, vävynsä, äitinsä, siskonsa, itsensä
tapatti.