Mun isä oli sotamies ja nuori, kauniskin
Jo viisitoistavuotisna hän astui rivihin
Tiens' aina kulki kunniaan
Iloisin mielin kärsi vaan
Hän nälkää, kylmää, haavojaan,
Mun isäin armahin, o-ou
Mun isäin armahin, o-ou
Mun isäin armahin
Mä lapsi olin kun hän läks
Kun loppui rauha maan
Mut uljasta en käyntiään
Unhoita milloinkaan
Mä muistan hattus töyhtöineen
Ja muodon ahavoituneen
Ja kulmakarvat varjoineen
Ne muistan ainiaan, o-ou
Ne muistan ainiaan, o-ou
Ne muistan ainiaan
Kun viisitoista vuotta mä kerran täyttää saan
Samaanpa käyn mä taisteluun ja nälkään kuolemaan
Miss' ankarimmin luodit soi
Taajimmin tulta salamoi
Ei sinne käymätt' olla voi
Teit isäin astumaan, o-ou
Teit isäin astumaan
Spoken:
Maasta sinä olet tullut
Ja maaksi sinä olet jälleen tuleva