Kun aamukuudelta autossa vavisten,
heräät keskellä peltojen savisten,
tienviitta sun katseesi kiinnittää, tää.
Ei ole tekstinä Koski tai Lahti sen,
on kun ois nauranut Musti tai Vahti sen.
Mutta on siinä sentään Amerikkaa,
ja kaikki sitä diggaa.
On ensin how (how),
ja sitten hoch (hoch, how, how),
ja sitten hoch (hoch, how, how),
sitten hoch (hoch, how, how, hoch, hoch, Hauho, Hauho).
Tuli jenkki ja germaani aikoinaan,
kylän uutta kirkkoa katsomaan.
Tornin korkeus sekoitti ryhmän tään pään.
Siitä toipuneet eivät he milloinkaan,
aina hokivat vaan ihan solkenaan.
Ja mitä hoki Fritz ja mitä hoki Jimmy,
siitä tuli kylän nimi.
Jenkki sano (how, how),
sakemanni (hoch, hoch, how how),
(hoch, hoch, how, how),
(hoch, hoch), hau, hau, hoh, hoh, Hauho, Hauho.
Hauho Hauho Hauho hau hau hou hou,
Hauho Hauho Hauho hau hau hou hou,
Hauho Hauho Hauho hau hau hou hou hau.
Tunsin kerran tytön viehkeän,
mutta kansanopistoon lähti hän.
Sanoi kyllä mulle sentään kirjoittaa saa.
Ja hän raapusti pahville osoitteen,
sitä osoitetta tavaan yhä edelleen.
Vaan en tajuu vaikka tavaan, olen nyt jo puolijauho.
Mikä vitun Hauho?!
On ensin hau (hau),
ja sitten ho (ho, hau, hau),
ja sitten ho (ho, hau, hau),
sitten ho (ho, hau, hau, ho, ho, Hauho, Hauho).
[Repeat x5, fade out]