(Säv. Raimo Roiha, san. Aappo I. Piippo)
Kävin jokin aika sitten Hamina**a,
Iltapäivää Kompa**issa istuma**a.
Aioin mennä Vallinsarveen,
Mutta takerruin miesparveen,
Joka väijyi torin laidalla ja tikkuviinaa joi.
Seisoi poruka**a Niemi, vanha tuttu.
Niinpä pikkuhiljaa alkoi siinä juttu,
Niin kuin alkaa kaikki jutut
Milloin kohtaa vanhat tutut.
Mentiin sinne missä juomaa on ja missä soitto soi.
Sellainen on meininki,
Mahtava on maininki.
Lastuina se meitä kuljettaa.
Kertoi vaiheistansa suoraan mulle Niemi:
Ruorin haltuun ottanut on tuliliemi.
Elämä on toivotonta.
Täällä oottaa meitä monta,
Jotka taitoinensa kuuluisivat paattiin parhaimpaan.
Välläri, jos eläis, niin se tämän estäis.
Tätä hetkeä hän katsoa ei kestäis,
Kun ei alla Suomen taivaan
Miehet jobia saa laivaan
Ja nää varustajat kanoottinsa siirtää Panamaan.
Sellainen on meininki,
Mahtava on maininki.
Lastuina se meitä kuljettaa.
Kulkee keinuen taas Niemi ja hän noituu:
Tyhjänpanttina mies alkoholisoituu.
Hinaaja ja tukkilautta
Lipuu Ruotsinsalmen kautta.
Kyynelsilmin vanha skenari nyt katsoo ulappaa.
Tuosta toivuttuaan hymähtää vain mulle:
Taisi sentään parasta se olla sulle,
Että silloin sait ne potkut,
Sillä lailla selvii jotkut.
Vaan mun mentävä nyt on ne torilla jo odottaa.
Sellainen on meininki
Mahtava on maininki.
Lastuina se meitä kuljettaa.