(Säv. Markku Johansson, Juha Vainio)
Koko varhaislapsuuteni
Pommisuoja**a hukkaan meni.
Joka yö siellä kuunnella täytyi vaan,
Kun muijat ne kertoili juttujaan.
Kerrostalon kellarissa
Olin mummojen sylikissa.
Enemmän niitä ämmiä pelkäsin
Kuin koneita naapurin.
Niin olen minä myöskin sotaveteraani,
Vaikk ei kukaan tunnusta mun asemaani.
Ken tietäis vamman
Vaikeamman,
Joka on mun sielussain.
Sitten lyhyt nuoruuteni,
Miehuusvuoteni, nekin meni.
Parhaat kaverit minulta vieteltiin.
Ne vuorostaan joutuivat kellariin.
Niin on kaikki naimisissa,
Kuka kenenkin sylikissa.
Minä kellariansat nuo arvasin,
Koin kaiken jo aiemmin.
Mä olen eräänlainen sotaveteraani.
Ensin itsekkään en nähnyt asemaani.
Ken tietäis vamman
Vaikeamman,
Joka on mun sielussain.
Eessä päivät vanhuuteni.
Kukaan ei tule vieraakseni.
Mulla lapsia ei eikä muijaakaan,
Kun pelko mun valtasi aikoinaan.
Kerrostalon kellarissa
Olin mummojen sylikissa.
Sieltä vaikka mun vaikeudet alkoikin,
Niin ketä mä syyttäisin?
Mä olen eräänlainen sotaveteraani,
Vaikk ei tunnusteta minun asemaani.
Ken tietäis vamman
Vaikeamman,
Joka on mun sielussain.
Mä oon vain yksinäinen sotaveteraani
Eikä kukaan lämmitä mun hetekaani.
Ken tietäis' vamman
Vaikeamman,
Joka on mun sielussain.