(Säv. Toivo Kärki, san. Pertti Reponen)
Niin sattui, että rekka-autokuski Vattulainen
Jo oli tullut paikkaan, jossa päättyi tiensä mainen.
Hän niin kuin muutkin otti suunnaksensa portit Taivaan
Ja Pyhä Pietarin luo saapui: Krhmm, anteeks jos mä vaivaan.
Ai, Vattulainen sieltä saapuu. Pietari näin tuumaa.
Ja Taivaaseen siis tahdot, vältät paikkaa liian kuumaa.
Mut kuinkas koskaan kirkkoon et sä aikoinasi tullut
Ja joulunakin juovuspäissä heiluit niin kuin hullut.
Kas Pietari, ei perhe elä tänään veisaamalla.
Viisi lasta pitää pyörät pyörimässä alla.
Ja jos mä viime jouluna nyt hattuun hieman heitin,
Vei velkojat nääs rekan. Viinaan suruni vain peitin.
Mä kerjännyt en maa**akaan, siis miksi sitten täällä,
Kun töitä paiskin hyvällä kuin huonollakin säällä.
Mä lähden siten Helvettiin, on turha mua estää.
No terve sitten Pietari, tän kundin nahka kestää.
Mut silloin portit aukee, ääni helisee nyt Herran:
Käy peremmälle Vattulainen töitä teit sen verran.
Nyt pistä vapaa silmään ajoit sentään päivää yötä.
Se täällä kyllä huomataan, ken tekee miehen työtä.