(Säv. Erik Lindström, san. Juha Vainio)
Rantalava, juhannus.
Hanurista valitus
Kaikuu. Järveen päilyy illan kuulaus.
Polku, koivu, yötön yö.
Soittajan on raskas työ.
Janatuisen jalka tangon tahtiin lyö.
Onnen silloin Janatuinen saa,
Jos vain milloin jatsi kajahtaa.
Janatuinen onneton
Kansan maun tähden on.
Tango syrjäytti jatsin poljennon.
Janatuinen sielun möi
Jatsille, ja jatsi söi
Miehen, joka haitariaan näpelöi.
Blues soi omaperäinen,
Rytmi J. Janatuisen.
Oma väri sointuihin myös vieraiden.
Onnen silloin Janatuinen saa,
Jos vain milloin jatsi kajahtaa.
Janatuisen kauhistus
On tää kansan vaatimus:
Soita, soita tango onhan juhannus.
Nuotiossa hiiltyy puut.
Tanssi päättyy, poistuu muut,
Muttei rauhaa hanurin saa näppäinluut.
Päättyi tungos tangojen.
Nyt on hetki sininen,
Hetki laulun Janatuisen sydämen.
Onnen silloin Janatuinen saa,
Jos vain milloin jatsi kajahtaa.
Janatuinen yksin jää.
Kun ei kukaan kuule, nää,
Soittaa aamunkoittoon omaa sävelmää.
(Kerran vielä pojat)
Janatuinen yksin jää.
Kun ei kukaan kuule, nää,
Soittaa aamunkoittoon omaa sävelmää.