Kauan sitten tarun kuulin jonka aina muistaa voin, Kuusitoista miestä merta vahti kehnoin kanuunoin, Oli sota tukikohta uloin luoto tuo kenties, Lähellä sen muka lohta souti tietty meren mies ”Taistelkaa te tammefan”, huus Ramsö-Rabbe paatistaan, Poistu en mä nimittäin kun apajat on täälläpäin! Aava laulaa yhä siitä sankarista saariston, Täällä yksin kasvaa niitä joilla miehen mitta on Vihollisen laivatykit tukikohtaa moukaroi, Avunpyyntöön ranta vastas ettei sinne tulla voi, Pitkät putket rautaa mätti luodon pikkuveneisiin, Oma sodanjohto jätti, miehet tuhoon tuomittiin ”Johan nyt on tammefan! ” huus’ Ramsö-Rabbe paatistaan Sirpaleet kun nimittäin myös alkoi sataa häneen päin, Aava laulaa yhä siitä sankarista saariston, Täällä yksin kasvaa niitä joilla miehen mitta on Ramsö-Rabbe nosti tuhdon alta kannun huulilleen, Joko maissa loppui sisu, tuumi hiljaa itsekseen,
Kohti luotoa hän souti vaikka lieskat salamoi, Yhden miehen ensin nouti, toiset mukaan vaikeroi ”Oordninkia (?), tammefan” Huus Ramsö-Rabbe paatistaan Kippo kantaa nimittäin vain sata litraa meilläpäin Aava laulaa yhä siitä sankarista saariston Täällä yksin kasvaa niitä joilla miehen mitta on Kuusitoista miestä yksittäin hän joutui noutamaan Kerta kerran jälkeen souti tulen alle tuimimpaan Joka reissu oli riski soutajalle tottakai Tahallaan ne ohi iski, Rabbe sanotuksi sai ”huolto pelaa tammefan” huus’ Ramsö-Rabbe paatistaan, Hakumiestä nimittäin ne arvostaa myös tuollapäin, Aava laulaa yhä siitä sankarista saariston, Täällä yksin kasvaa niitä joilla miehen mitta on ”Huolto pelaa tammefan”, huus Ramsö-Rabbe paatistaan Nosti rantamajurille tuhdon alta kannuaan Aava laulaa yhä siitä sankarista saariston Mies kun kuskatessaan spriitä työt myös hoiti valtion