Älkää jättäkö minua tänne yksin huoneeseen
Vaan esineet minua väijyy ne väijyvät kostaakseen
Eivätkö ne muka tiedä että kuulen kun ne kuiskuttelee
Punovat juoniaan nurkissaan ne pääni menoks juonittelee
Ne pääni menoks juonittelee
En ollutkaan ennen huomannut että esineillä on oma tahto
Niiden tahto minua kohtaan se epäilemättä on paha
Ja kun nostan niitä ne eivät nouse ja kun lasken ne eivät laskeudu
Ja kun käsken käyttäytymään kunnolla ne vaikenevat kokonaan
Hei ne vaikenevat kokonaan
Älkää jättäkö minua tänne yksin huoneeseen
Vaan esineet minua väijyy ne väijyvät kostaakseen
Ne väijyvät kostaakseen
Ne väijyvät kostaakseen