Jodarok:
Meidän todellisuus on jotain helvetin pieniä hituja
Joista syntyy isompia hituja, lopulta alkuainenippuja
Kukaan ei oo koskaan nähny niitä hituja
Mut ilman niitä matikkanaamojen laskut menis päin vittua
Kaikki samaa tavaraa, eri tavoin sekasin
Sit loput selittää niiden välisen vetovoiman mekanismit
Ne meidät kiertämässä lähimmän tähden lämmössä pitää
Mut tää ei oo mitenkään varmaa, vaan todennäkösintä
Laajeneva avaruus, täynnä mustia reikiä isoja
Nekin on oikeastaan havaittu vaan jonkun nörtin ruutuvihossa
Hiukkaskiihdytin voi toimittaa teoriat romukoppaan
Joten meikä ei ala tieteileen et mitä me olennot ollaan
Jontti:
Se on kaikin puolin hämypositio, tää Jontin katselmusvinkkeli
Kokemuksen kautta joutunu havaitseen, et se vaan ei oo niin
Et fyysinen materia ois kiinteetä, me biologisia koneita
Ei tietosuutta, joka viimekädessä asuttais eläviä olentoja
Mitä siihen vois sanoa, ku kohtaa kasvoist kasvoihin transendentin?
Etsiskelin, löytelin - koputtelin hies ja mulle avattiin
Kaninkolo vaan syveni, en löytäis takas, enkä aio yrittää
Absoluuttinen totuus - ja teitä sinne yhtä monta ku meitä
Vittu! Tämmösen kipaleen skrivaaminen tuntuu järjettömältä
Selvennä selvittämätöntä; pakko se on ku meininki on eläimellistä
Oon syyntakeeton, en tee mitään - tää lättykin vaan tapahtu
Havahdu ajan henkeen, älä mieltäs telkee, kohottaudu
"Onks nää läpät totta ... Mikä on oikeestaan totta?
... Ne miettii yksiöissä, mitkä ei totta ...
Ei töllö, bongi, ei niistä tuu mistä kirjottaa
Onks tää totta vai vaan kollektiivist unta?
Onks nää läpät totta? Mikä on oikeesti totta?
Ne miettii yksiöissä - mikään ei totta ...
Ei neliraituri, ei mikki eikä kaljakoppa
Onks tää oikeesti totta vai kollektiivist unta?"
Jontti:
Mieli yli matelijan - ne koittaa tehdä susta aterian
Onneks meis on niin paljon lisäaineita et tuskin syömäkelposii ollaan
Lampaaks jalostettuu, jatkettuu, teurasvalmist huttuu
Ties minkä reptoidi-Annunakien jalostama orjarotu
Semmost vääntöö tääl on meneillään et Ilmestyskirjaki kalpenee
Niin se kai menee et pyhä henki pyhän satukirjan kaut ilmenee
Langennut olento koittaa konttaa tääl ikenet veressä eteenpäin
Oppii läksyjä ja kasvaa - mut miks? Mikä on pointti? (Hä?)
Loputon luuppi, pakkopaita ja pehmustettu huone?
Niille jotka syventyy liikaa, se on terveen yhteiskunnan luonne
Psykoaktiiviset abstraktiot voi mun puolest vaporoituu
Ja mustien maagien kandee koittaa kovempaa jos yrittää mut noituu!
Jodarok:
Vuoret kelluu, kivet räjähtää
Perus-Pirkko lähettää kosmista värinää, se on vaan elämää
En haluis mitenkään hyökkiä kuten kusipäinen syyttäjä
Kiteytettynä: maallinen meno on Tallinkin tax free-myymälä
Kuun pimeen puolen aivopankki aivot kahlitsee
Hallitsee radio-ohjatut orjat laittaan asiat mallilleen
Skitsoilua ja harhaa, joo no tuo onkin varmaa
Ja se tuhatvuotias opus josta ne sopivat faktat valkkaa
En tiiä onko hämäys vahinko vai jonku strategia
Just siks pidän mun mielen yli materian
Aistit sano; se on aivan sama, se on vaan mun mielipide
Nää on vaan mun näkemyksiä, sul on vapaus miettiä ite
"Onks nää läpät totta ... Mikä on oikeestaan totta?
... Ne miettii yksiöissä, mitkä ei totta ...
Ei töllö, bongi, ei niistä tuu mihin kirjottaa
Onks tää totta vai vaan kollektiivist unta?
Onks nää läpät totta? Mikä on oikeesti totta?
Ne miettii yksiöissä - mikään ei totta ...
Ei neliraituri, ei mikki eikä kaljakoppa
Onks tää oikeesti totta vai kollektiivist unta?"