(Sayed Ali):
Taas uus päivä ja juoksee aika,
Juoksee niinku audioraita.
Joda, Jontti ja A.L.I.,
Jos et kuule tätä radiost
Niin pistä se radio kii.
b**h, mä oon studios,
Samat kuviot ku ennenki,
Paitsi mun vatsa on kasvanu helvetin paljon,
Tai ainaki vähä. Muutin veks Suomest,
Mut tulin räppäämään tähän.
Biitis soi persialainen viulu ja
Niinku lähi-idän tilanne, se kiehuu.
Ja vuosi 2008 on ollu yllättävän paska
Välil vähän raskast, mut minkäs teet,
Muuta ku eteenpäin meet ja toivot et huomen'
Ois parempi päivä, jos käviski niin hyvä mäihä,
Niin hyvä mäihä.
Askel painaa, rankan lailla,
Koukkaa pohjan kautta, mut nousee aina.
Orgoniitti handuun ja kuolleeseen kulmaan,
Sydän aukinaisena, vaik onki julmaa.
Askel painaa, rankan lailla,
Koukkaa pohjan kautta, mut nousee aina.
Ne veisaa et elo on synkkää ja pimeää,
koulutettu uhrilampaina itkemään.
(Jontti):
Välil vähän raskasta, kyyneleet lakanoilla.
Kämpässä paskasta, selviiks tää suggeroimal?
Transformaatioprosessi aina yhtä tuskallinen,
Välttämätön, vaik se polttaa poroks.
Kukapa tääl on riivaajaisiltaan vapaa?
Niinku viillot naisten käsis joit' mä tapaan.
Joskus vastaan pukkaa pelkkää mustaa,
Sydän aukinaisena koitan lyriikkaa rustaa.
Tää on muistutus mulle, ei saarna,
Elämä on niinku peili, sano Paarma.
Sitä saa mitä tilaa, kutsuu mitä resonoi,
Rakas, kampee ittes pystyyn jos vaan voit,
Koska oot huipentumatar, ja sua tarvitaan.
Homma haltuun, rankan lailla, verkostoidutaan,
Kuvio vaikee kohdata niinku primaalituska,
Kyl tää tästä, on ollu tän kesän mantra.
Askel painaa, rankan lailla,
Koukkaa pohjan kautta, mut nousee aina.
Orgoniitti handuun ja kuolleeseen kulmaan,
Sydän aukinaisena, vaik onki julmaa.
Askel painaa, rankan lailla,
Koukkaa pohjan kautta, mut nousee aina.
Hullut veisaa et elo on synkkää ja pimeää,
koulutettu uhrilampaina itkemään.
(Jodarok):
Tuurihuonous on hiljalleen jäätävää -
Se ei kettään säästämään.
Moni muukaan jaksa näitä kuvioita,
nyrkit taskussa, vihaa vastaantulijoita.
Paperilla kaikki on niin chillii,
vetää vaan röökii ja syljeskee rinkii.
Irtiottoja omasta kaalista, joka
ei saa otetta hankalaan maailmaan.
Kopissa buddhaliekki palaa jälleen,
Perheenjäsenillä mielialalääkkeet.
Sul Cipralexit, mulle litran lesti,
Toivon et venys pitkiks vikat metrit.
Joille lekurit jo loppua lukee,
Kättä lippaan, oli kunnia tuntee.
Se raastaa taas, vaan minkä sille mahtaa,
Täällä koittaa tallaa, vaik on raskaat saappaat.
Askel painaa, rankan lailla,
Koukkaa pohjan kautta, mut nousee aina.
Orgoniitti handuun ja kuolleeseen kulmaan,
Sydän aukinaisena, vaik onki julmaa.
Askel painaa, rankan lailla,
Koukkaa pohjan kautta, mut nousee aina.
Hullut veisaa et elo on synkkää ja pimeää,
koulutettu uhrilampaina itkemään.