Tuulen tuomana rantaan
Saapui särkynyt mies
Mies vailla satamaa
Vailla vastaanottajaa
Kaipuun aallot kun pauhaa
Murtuu vahvakin mies
Kun mieli karahtaa
Vasten aallonmurtajaa
Niin ollut on
Suru laivan harhaan ohjaa
Hyökyihin hajoaa
Kun se pohjaa koskettaa
Oi, tuolla sarastaa
Takaa sielun riuttojen
Aamussa kimaltaa
Jokin ainutkertainen
Kaunis on rakastaa
Anna toivon kuljettaa
Vaikka löytäis et väylää turvaisaa
Rantaan kaupunki kasvaa
Muistot muureille sen
Niin monta satamaa
Jätin taakse jokaisin
Kauan kaivata jaksoin
Kauas toivoni vei
Voisitpa odottaa
Tämä koskaan pääty ei
Niin aina on
Suru meitä hellii hetken
Kaipuusta kohoaa
Voima jälleen rakastaa
Oi, tuolla sarastaa
Takaa sielujen riuttojen
Aamussa kimaltaa
Jokin ainutkertainen
Kaunis on rakastaa
Anna toivon kuljettaa
Vaikka löytäis et väylää turvaisaa