Viime kesänä kaikki ketä tunsin, erosi
Minä olin olkapäänä, tiesin osani
Kun koitin sanoa, itsensä on pakko kasata
Että ei saa alkaa mihinkään, kostoon kipeään
Lupasin, hänen onnensa onni on mun
Pysähdyin, kun sen kuitenkin näin
Hän ei enää miettinyt meitä
Jonkun muun kanssa käy valoisaa kadun puolta
Hän ei enää miettinyt meitä
Jonkun muun kanssa käy valoisaa kadun puolta
Toissa kesänä, me oltiin yksi monista
Jotka kahlasivat halki eronsa, työ vei veronsa
Ensin kaikki sen edestä, ja silti kokonaan nyt takana
Toivon että ihmismerestä, molemmat löytäis omansa
Pysähdyin, varjoon viileään katselemaan
Sydänääniä kuuntelemaan
Hän ei enää miettinyt meitä
Jonkun muun kanssa käy valoisaa kadun puolta
Hän ei enää miettinyt meitä
Jonkun muun kanssa käy valoisaa kadun puolta
Taivas kun päättyy, alkaa avaruus
Rakkauden jälkeen, musta ikuisuus
Pitkä tuntematon uusi aika
Hän ei enää miettinyt meitä
Jonkun muun kanssa käy valoisaa kadun puolta
Hän ei enää miettinyt meitä
Jonkun muun kanssa käy valoisaa kadun puolta