Ihmiset kuin mantraa sitä toistelee
Entä jos sen voima niin vain vähenee
En sitä suurta sanaa tahtois kuluttaa
Enkä sanoo ääneen, en ees kirjoittaa
Kuin karhuemo pentujaan
Ja luoja luomiaan
Niin minä sinua vaan
Vaik' leipä loppuis, vesikin
Yksi pysyis kuitenkin
Minä sinua vaan
Minä sinua vaan
Ja jos joku päivä sinä enää et
Sittenkin ois mulla selvät sävelet
Vaihtokauppaa käyvät toiset tunteillaan
Minä tiedän että sua ainiaan
Kuin karhuemo pentujaan
Ja luoja luomiaan
Niin minä sinua vaan
Vaik' leipä loppuis, vesikin
Yksi pysyis kuitenkin
Minä sinua vaan
Minä sinua vaan
Minä sinua vaan
Ja jos joskus syliin mustan maan
Mä sua joudun kantamaan
Niin minä sinua vaan
Kuin karhuemo pentujaan
Ja luoja luomiaan
Niin minä sinua vaan
Vaik' leipä loppuis, vesikin
Yksi pysyis kuitenkin
Minä sinua vaan
Ja jos joskus syliin mustan maan
Mä sua joudun kantamaan
Niin minä sinua vaan
Vaik' leipä loppuis, vesikin
Yksi pysyis kuitenkin
Minä sinua vaan
Minä Sinua Vaan