Seison keskellä kaupunkia
Ja kutsun lintuja
Autot riehuvat ympärilläni
Kutsun lintuja
Tuokaa minulle tuuli häkissä
Tuokaa tuulelle suoja
Tuokaa minulle tuulentekijä
Tuokaa minulle vaimo
Suodan liikenneruuhka**a
Keskellä järveä
Auringon harvoista säteistä jokainen
Sokaisee silmäni, valitsen reittini
Liikenteen keskeltä kuusi kohoaa
Miksi en valitse tietäni tarkemmin
Miksi en näe kun varjoja vangitaan
Järven pinta, näytä mulle uusi kuvani
Anna mulle voimaa olla hauras pelkuri
Näytä mulle kauneus kun suljen silmäni
Seison keskellä suurta toria
Kutsun lintuja
Huidon käsillä ilmaan reikiä
Kutsun lintuja
Notkeiden siipien iskujen kuulen
Lähestyvän tätä toria
Kauniiden liikeiden nostaman tuulen
Tunnen hyväilevän
Nousen viimeisen linnun selkään
Ja yöhön ratsastan
Pitkien kauniiden ihmisten varjojen
Selässä vaellan lievästi horjuen
Voimani poistuvat luotani hiljalleen
Menetän kasvoni kaupungin yöhön
Ja silmäni sammuvat hiipuen kuopilleen
Järven pinta, näytä mulle uusi kuvani
Anna mulle voimaa olla hauras pelkuri
Näytä mulle kauneus kun suljen silmäni
Kylmä silmäkulma**ansa pyörii hiljalleen
Ranteen päässä hikinen hanska heiluu itsekseen
Vielä jossain sydän pumppaa verta ruumiiseen
Tämän kaiken tunnustaa mies peilikuvakseen