Älä kato mitä muil on, vaan kato mitä sul on ja mee
niin pitkälle ku pääset.
Ja vaikka välillä sust tuntuu, et oot yksin, niin ei,
ei sun tarvi kulkee.
Ei, e-ei, ei sun tarvi kulkee.
E-e-ei, e-ei.
Nollaysi muutin elämässä suuntaa. Se muutos tuli itelläki puun taa,
ja frendeillä sitäki enemmän, jotka näki: douppi tuhoo elämän.
Monii hyvii jäbii jäi, mut mä jatkoin eteenpäin, kun mä näin: eihän elämän pitäny mennä näin.
Aluks viatonta, pelkkää hauskanpitoo, ei tiukkapipoo, kaikki likoon, ei tää voi meit sitoo.
Muistan varottavan sanan, ku alotin. "Älä käytä huumeit." Mä sen neuvon kadotin.
Skidist asti ollu tekemässä sitä. Mitä? Sitä mist sanotaan: "Älä tee sitä."
Mut niinku Jage sano, Siperia opettaa. Moni osaa alottaa, mut pitää oppii lopettaan.
Määränpää enemmän ku matka sinne. Voit matkasta nauttii, mut matkasta minne.
Tää on matkaa, laadi-daadi-daa. Jalois rauniot, mut luvattu maailma.
Katse pilvis, sen sä näät jo silmist. Mustavalkost niinku vanhas Suomi-filmis.
Tää on matkaa, laadi-daadi-daa. Jalois rauniot, mut luvattu maailma.
Katse pilvis, sen sä näät jo silmist. Mustavalkost niinku vanhas Suomi-filmis.
Oon matkal, matkal kohden maalii. Siunaus on tulos, ku viisautta haalii.
Rakkautta vaalii, vaik vihollinen vaanii. Sit ku matka päättyy, nään mitä tarttu haaviin.
Enemmän kävelty ku pitänykään. Mä kirjotan riimeillä mitä mä nään. Mitä mä nään? Enemmän raunioit, enemmän riistoo, enemmän tuskaa.
Kuka tääl fuskaa ja ketä kiinnostaa? Kaiken voi ostaa. Kaiken voi ostaa. "All right, all right, all right."
Tytöt Kampis lenkkarin verran. Kuka tääl on tehny ma**ista herran?
Isä meit halaa, vaik uskonto lyö. Onks siltiki tuomio, vaik täytetty työ?
Mitä sä voit antaa, jos sul ei oo mitään? Tai sit on taskut täynnä, mut sä haluutki vaan lisää
ma**ii ja mainet, anna mulle noi. Mut kaikki täällä katoo, se on vaan haippii, boy!
Tää on matkaa, laadi-daadi-daa. Jalois rauniot, mut luvattu maailma.
Katse pilvis, sen sä näät jo silmist. Mustavalkost niinku vanhas Suomi-filmis.
Tää on matkaa, laadi-daadi-daa. Jalois rauniot, mut luvattu maailma.
Katse pilvis, sen sä näät jo silmist. Mustavalkost niinku vanhas Suomi-filmis.
Älä kato mitä muil on, vaan kato mitä sul on ja mee
niin pitkälle ku pääset.
Ja vaikka välillä sust tuntuu, et oot yksin, niin ei,
ei sun tarvi kulkee.
Ei, ei sun, ei sun.
Ei, ei sun tarvi yksin kulkee.
Ei sun, ei.
Mä lähin matkaan alta enkelitaulun. Lapsuuden rauhasta meteliin ja pauhuun.
Nuori merten kauhu, keula kohti Tortugaa. Kapteeni Brad Sparrow alttiina sortumaan.
Mä oon kuullu seireenien laulut. Joka satamas ne eteeni toi naukun.
Mä vedin, kunnes ihmettelin miks on rommi loppu. Sit joku kysy miks mul on niin hoppu.
Mun enkeli tunnisti rauhan sen. Mä olin vaientanu kauan sen. Mutta vaeltanu siit liian kauaks en törmätäkseni siihen ku Kauhanen.
En eksy, vaik koittaa moni kavala ja viekas. En oo yksin, vaikka näät vaan yhet jalanjäljet hiekas.
Mul on mun enkeli vierellä nyt, kun yleisö huutaa "hurraa". Sama enkeli nyt, kun oon menestynyt, on mun suojana, kun mä munaan.
Mul on vaan yks ainoo ravi tääl, ku elän oikein, se varmana riittää. Voin huoletta perillä painaa mun pään ja matkasta parhaasta kiittää.
Tää on matkaa, laadi-daadi-daa. Jalois rauniot, mut luvattu maailma.
Katse pilvis, sen sä näät jo silmist. Mustavalkost niinku vanhas Suomi-filmis.
Tää on matkaa, laadi-daadi-daa. Jalois rauniot, mut luvattu maailma.
Katse pilvis, sen sä näät jo silmist. Mustavalkost niinku vanhas Suomi-filmis.