Pahan puun metsä kaukana on,
onnellinen elää kaukana siitä,
vaan ei vie tie miehiä maan valoon
eikä aina onnea riitä
Vihreä vaara houkuttaa,
myötälettä pitkin helppo on kulkee
syvemmälle ryteikköön hukuttaa
pahan puun metsä sisäänsä sun sulkee
Viimein seisot edessä pahan puun
edessäsi näet hyyrteisen suun,
on mielesi heikko, rusinaksi sen,
kutistaa voima ikuinen
Pakoon kyllä päästä sä voit,
mutta odotappas vaan kun pääset metsän laitaan
sisälläsi metsän valoon toit,
ei ihastu koskaan paha tiehen kaitaan
(haah)
Aina toinen jalka valossa on, ihmisen
toinen jalka pimeässä
Ja ihmisen tyhmyydellä valta on
usein päättää asia**a tässä
Vihreä vaara houkuttaa,
myötälettä pitkin helppo on,
syvemmälle ryteikköön hukuttaa
pahan puun metsä sisäänsä sun sulkee
Siis jos löydät pahan puun,
metsään lepäämään älä varjoon heitä,
vaikkakin varjo viileä on
kulje silti aina valoisia teitä
Vihreä vaara houkuttaa,
myötälettä pitkin helppo on kulkee
syvemmälle ryteikköön hukuttaa
pahan puun metsä sisäänsä sun sulkee
Aina toinen jalka valossa on, ihmisen
toinen jalka pimeässä
Ja ihmisen tyhmyydellä valta on
usein päättää asia**a tässä
Valon ja varjon rajaa lie
vaikeaa nähdä jos ei piittaa; siksi
jos tiesi joskus pimeään vie,
älä pahalta puulta kysele: miksi?