On hirviö peilissä kylpyhuoneen
Vielä uskonko Jumalan luoneen
Omaksi kuvakseen pedon tuon
Katseeni häpeillen maahan luon
Koska olen saapunut pisteeseen josta vain sarvet puuttuvat
Ja nenäni muistuttaa töpseliä päivä päivältä enemmän
Katson sisimpääni, ajatukseni muuttuvat
Yhä ristiriitaisemmiksi
Ymmärrän, sen on oltava hän, oltava hän
Minä eettisesti puhdas nuori
Oman eläimellisyyteni kuori
Nimittelen sitä pimeyden työksi
Että haluan hänet edes yhdeksi yöksi
Eivät pysy ajatukseni a:ssa, jalkani enää maa**a
Ne molemmat laukkaavat villisti eteenpäin
Yöllä märkää unta näin, paholaisen hahmossa itseäni koettelen
Mielessäni syyllistä osoittelen
Sen on oltava hän, oltava hän, oltava hän
Sen nyt ymmärrän, oltava hän
Päällä pääni pimeän kuin taivaalla kuu
Ei kelpaa muu kuin taivaalta kuu
Sisältäni luu nakertuu
Hän on omena jonka pistän suuhun
Nojaan hyvän ja pahan tiedon puuhun
Ja mietin miksi järkeni tää
Aina puun ja kuoren väliin jää
Taas päivä vaihtuu toiseksi poikamiesboksissa
On sädekehä pääni päällä ja jalat koksissa
Ja kaikki siltä väliltä kiirastulessa käytetty
Jos tämä on seuraus, siihen täytyy olla syy
Sen on oltava hän, oltava hän, oltava hän
Sen nyt ymmärrän, oltava hän
Päällä pääni pimeän kuin taivaalla kuu
Ei kelpaa muu kuin taivaalta kuu
Sisältäni luu poikki nakertuu
Sen on oltava hän
Sen nyt ymmärrän, oltava hän
Päällä pääni pimeän kuin taivaalla kuu
Ei kelpaa muu kuin taivaalta kuu
Sisältäni luu poikki nakertuu
Sen on oltava hän
Sen nyt ymmärrän, oltava hän
Päällä pääni pimeän kuin taivaalla kuu
Ei kelpaa muu kuin taivaalta kuu
Sisältäni luu poikki nakertuu
Sen on oltava hän
Sen nyt ymmärrän, oltava hän
Päällä pääni pimeän kuin taivaalla kuu