Kun on tunnetta paljon, eikä älyä yhtään
Mä kaipaan taas sinun luokse
Koti-ikkunan alla jälleen huutelen
Tietäisitpä kuinka usein oonkaan yrittänyt
Viisaammaksi takoa tätä päätä
Ja kuinka yksinäisyys kömpii hiljaa viltin alle
Viluissansa kun et ole täällä
Taisin jättää sut tienposkeen pakkasella
Ehkä jotain silloin aloit pelkäämään
Olen vienyt sulta joskus uskon huomisesta
Enkä itseäni ymmärrä itsekään
Kun on tunnetta paljon, eikä älyä yhtään
Mä rakkauttas pakoon juoksen
Olet silti kaikkein tärkein ihminen
Kun on tunnetta paljon, eikä älyä yhtään
Mä kaipaan taas sinun luokse
Koti-ikkunan alla jälleen huutelen
Rakkaus elää
Tietäisinpä miksi suusta päästän kirouksia
Aamuyöllä kun kotiin palaan
En sillä mitään pahaa tarkoita
Jos nyt jotain toista hellyyttäni halaan
Taisit löytää mut pöydän alta nukkumasta
Ehkä jotain silloin aloit miettimään
Sanoit kyllä kun sua kosin kerran puumala**a
Nyt et itseäsi ymmärrä itsekään
Kun on tunnetta paljon, eikä älyä yhtään
Mä rakkauttas pakoon juoksen
Olet silti kaikkein tärkein ihminen
Kun on tunnetta paljon, eikä älyä yhtään
Mä kaipaan taas sinun luokse
Koti-ikkunan alla jälleen huutelen
Rakkaus elää
Kun on tunnetta paljon, eikä älyä yhtään
Mä rakkauttas pakoon juoksen
Olet silti kaikkein tärkein ihminen
Kun on tunnetta paljon, eikä älyä yhtään
Mä kaipaan taas sinun luokse
Koti-ikkunan alla jälleen huutelen
Rakkaus elää
Rakkaus elää