syvänteen reunalla missä jalat ei yllä pohjaan me
tuijotetaan maailma**a ammottavaa tyhjää kohtaa
maailmankaikkeudet yllä hohtaa kylmää hohkaa
sisällä kaikki paha ja hyvä kohtaa
jokin loputon ikävä elää meissä liian pitkään levänneissä ja myöhään heränneissä
tunnetaan selittämätöntä kaipuuta johonkin suurempaan
huudetaan avaruuden taa toivoen että edes siellä kuunnellaan
mielet vajoaa aamuyön tunnelmaan elämäähän
tämä kaikki vain on ei sen kummempaa
omia teitä samaa matkaa hetki kuljetaan
ja minun salaisuuteni sinun sisällesi suljetaan
saatan hetken sinua selässä kantaa kun nuoralla tanssitaan
ohutta elämän lankaa jota hankaa poikki ahnaat terävät hampaat
vaahtopäiden vyöryessä etäällä rantaan
nään silmissäsi saman pelon jonka tunnen itsekin
se kammottaa ja kiehtoo verkkoonsa kietoo
ei tarkoitusta yksi loppu sittenkin
kaikki on yhtä ja samat surut kohtaa jokainen
läpi ajan kulkee ihmisissä samat tunteet
maailma lukee julki salatut sanat ja puheet
sivuilleen tarrautuneet ajatukset sammaltuneet
ikivanhat unet unohdukseen hautautuneet
teillään harhailevat varjot nojaa toisiinsa
etsien muista lisäystä omiin voimiinsa
kädet käsissä ikuisuuksia välissä jakama**a aikaa joka on aina vähissä
tuo mulle tarina maailman ääristä
kerro tuulen tunnusta ja taivaan väristä
sen kantta koristavista vieraista tähdistä
ja yösydännä kaikuvista villipetojen äänistä
tyhjä avaruus on pohja mille rakennat
ei muita rajoitteita kuin ne jotka itse asetat
kaikki päättyy lopulta palaa tomuun ja tuhkaan
silti ei pieninkään elonhetki joudu hukkaan
nään silmissäsi saman pelon jonka tunnen itsekin
se kammottaa ja kiehtoo verkkoonsa kietoo
ei tarkoitusta yksi loppu sittenkin
kaikki on yhtä ja samat surut kohtaa jokainen