Kävellen nauraen pankkiin ilman elämän kolhuja
Taskussa vain omin silmin nähty maailma
Pyrkimys elää muille, eikä uskoa kehenkään
Ei kehenkään
Napanuora**a roikutaan kaikin voimin uskoen lohtuun
Kunnes ymmärrys täyttää, tahdon takaisin kohtuun
Eikä mikään voi muuttaa tämän tarinan juonta
Tiliotetta tarjotaan, viimeistä
Kaadumme, maadumme pois
(Rajat ylitetty, rimat alitettu, ihmisiän tarpeiksi suruvaliteltu)
Kun elämä saa meistä yliotteen – alisuorittaja, katoa, kaikkeuden kuormittaja
Kun elämä saa meistä yliotteen,
Se vie meidät takaisin alkuun
Kun elämä saa meistä yliotteen,
Se luo meidät takaisin kohtuun
Ruumis ulosotossa, henkinen saldokin nolla**a
Riudun itsesäälissä lautturin jolla**a,
Haaksirikko tulee tällä ristiretkellä
Sielun huolet huuhdellaan
Kaadumme, maadumme pois, kaadumme...
Kun elämä saa meistä yliotteen – alisuorittaja, katoa, kaikkeuden kuormittaja
Kun elämä saa meistä yliotteen
Se vie meidät takaisin alkuun
Kun elämä saa meistä yliotteen
Se luo meidät takaisin kohtuun
Tahtoi kaiken kansan nähtäväksi, ylimmäksi ystäväksi
Jalustalle nostetulle, velkarahoilla maksetulle
Ymmärryksen ytimessä, kuuden jalan syvyydessä
Sielu hauras ennalta nähtiin
Huutavan nimeään tähtiin
Käveli nauraen pankkiin ilman elämän kolhuja
Taskussa reikä josta kadotti maailman
Miten elää muille jos ei usko itseensäkään?
Sielu kuivui kasaan