Risteyksessä odotellen paholaista saapuvaa
Istun siinä harmaantuen, kukaan ei tuu vaatimaan
Tosissaan ja kaikkeen valmiina, maailmasta luopuneena
Aistimusten taakasta niin tiukkaan sovitellusta
Viimein kun jo melkein luovun astuu hämäristä hahmo
Joka voisi olla nainen, joka voisi olla mies
Nostaa käden huulillensa halkeilleille, kuiville
Kuiskaa että kaikki kuulee, silmiin katsoo jokaista
Tule minun luokseni
Tule minun kanssani
Valu minun päälleni
Loista minun silmiini
Tule minun luokseni
Tule minun kanssani
Valu minun päälleni
Loista minun silmiini
Ota neuvoa enkeliltä
Koskaan et tajua vastausta
Ota neuvoa enkeliltä
Koskaan et tajua vastausta
Hiipuu tulet, joet pysätyy
Ihoon syöpyy kirjoitusta
Raakuuksia lakikirjoissa
Sopimuksia liha**a
Lakkaa uskomasta sanoihin
Lakkaa uskomasta aisteihin
Lakkaa uskomasta muistoihin
Lakkaa uskomasta ääniin
Tule minun luokseni
Tule minun kanssani
Valu minun päälleni
Loista minun silmiini
Tule minun luokseni
Tule minun kanssani
Valu minun päälleni
Loista minun silmiini
Tähän asti kirjoitettu, tähän asti eletty
Tänne missä valokaan ei koskaan kulje mielellään
Kun se tumma ilmanhenki astuu alas taivaan tieltä
Etsii tiedolleen tukea, seuraa kysymyksen tuoksua
Ilman hapertama putki loivaan kulkee seinän viertä
Alas tummaan käytävään valon harvaan läikittämään
Kantaa ääntä vaikertavaa rohtuneessa nielussaan
Aika kasvaa, hetki päättyy, häipyy huoneen oven taa
Istuu patsan miehenmuotoinen
Maksoittuneen veren värjäämä
Pultattuna tuoliin rautaiseen
Vihittynä hetken kauneuteen
Kasvoilla ei enää ilmettä
Sydämessä tilkka verta
Käsi kuiva, huulet rohtuneet
Side tiukka silmillään
Tähän asti kirjoitettu, tähän asti eletty
Ja tähän asti kirjoitettu, tähän asti eletty
Ja hei
Luota lukuun itseesi ja pyhään geometriaan
Luota lukuun itseesi ja pyhään geometriaan