Risteyksessä odotellen paholaista saapuvaa Istun siinä harmaantuen, kukaan ei tuu vaatimaan Tosissaan ja kaikkeen valmiina, maailmasta luopuneena Aistimusten taakasta niin tiukkaan sovitellusta Viimein kun jo melkein luovun astuu hämäristä hahmo Joka voisi olla nainen, joka voisi olla mies Nostaa käden huulillensa halkeilleille, kuiville Kuiskaa että kaikki kuulee, silmiin katsoo jokaista Tule minun luokseni Tule minun kanssani Valu minun päälleni Loista minun silmiini Tule minun luokseni Tule minun kanssani Valu minun päälleni Loista minun silmiini Ota neuvoa enkeliltä Koskaan et tajua vastausta Ota neuvoa enkeliltä Koskaan et tajua vastausta Hiipuu tulet, joet pysätyy Ihoon syöpyy kirjoitusta Raakuuksia lakikirjoissa Sopimuksia liha**a Lakkaa uskomasta sanoihin Lakkaa uskomasta aisteihin Lakkaa uskomasta muistoihin Lakkaa uskomasta ääniin Tule minun luokseni Tule minun kanssani Valu minun päälleni Loista minun silmiini
Tule minun luokseni Tule minun kanssani Valu minun päälleni Loista minun silmiini Tähän asti kirjoitettu, tähän asti eletty Tänne missä valokaan ei koskaan kulje mielellään Kun se tumma ilmanhenki astuu alas taivaan tieltä Etsii tiedolleen tukea, seuraa kysymyksen tuoksua Ilman hapertama putki loivaan kulkee seinän viertä Alas tummaan käytävään valon harvaan läikittämään Kantaa ääntä vaikertavaa rohtuneessa nielussaan Aika kasvaa, hetki päättyy, häipyy huoneen oven taa Istuu patsan miehenmuotoinen Maksoittuneen veren värjäämä Pultattuna tuoliin rautaiseen Vihittynä hetken kauneuteen Kasvoilla ei enää ilmettä Sydämessä tilkka verta Käsi kuiva, huulet rohtuneet Side tiukka silmillään Tähän asti kirjoitettu, tähän asti eletty Ja tähän asti kirjoitettu, tähän asti eletty Ja hei Luota lukuun itseesi ja pyhään geometriaan Luota lukuun itseesi ja pyhään geometriaan