Käy tuuli yli luhistuneen vuoteen Linnut tytön nukkuvan silmistä tappelee Pohjoinen, etelä vaihtaa paikkaa Itken maailmankaikkeuden pohjalla (Viisaus rehottaa tuolilla ja tuomitsee Rakkaus makaa tunkiolla naamaa saastaa auraten Mädäten haaveisiinsa turhuuksia kosiviin Juhlien voittoa pahasta) Ja huokauksista rakennetut laivat kääntää kylkeään Vuodet kuluu, virheistä ei opi kasvojaan Aika mataa nopeaa on unohdus, se vaan Vuodet kuluu, virheistä ei opi kasvojaan Aika mataa nopeaa on unohdus, se vaan
Sielu on tehtävä, ei esine Näinhän me sovittiin Ja unet kartta kohti loputonta jokea Missä sanat on voimia Ja silmät vielä majakat Piripintaan kaadettu aurinko (Minun salainen nimeni on kadotus Unohtunut elämä, pois heitetty Jalka voitokkaana päällä niskani Vaikka korisen vielä hiljaa) Ja turhuuksista rakennetut laivat uppoavat satamaan Vuodet kuluu, virheistä ei opi kasvojaan Aika mataa nopeaa on unohdus, se vaan Vuodet kuluu, virheistä ei opi kasvojaan Aika mataa nopeaa on unohdus, se vaan