Kostonkuu joi verta tuhannen kristityn
H?yry?v?n maljan heid?n kalloistaan
Edes aseet ruosteiset eiv?t itkeneet
Ne vihdoin saivat nauttia veriteoistaan
Ei auta parhain miekkakaan
Ilman miest? ja tahtoa takanaan
Heikko kansa (joka) luottaa jumalaan
J?? aina tappiolle - kuolemaan
Suru nousee uuteen loistokkaaseen kunniaan
Vaikkei herran kansaa t??ll? kukaan surekaan
Kun tanner verest? juo j?lleen humalaan
Syksyn pakkastuuletkin saa kosto juopumaan
Vanhan kirkon raunioille
Ei el?m? tee paluutaan
Herramme on saapuva
Vallitseva ikuisuutenaan
Helvetin kunnia mukanaan