Jea, A:sta se lähtee ja päättyy S:ään. Sä tunnistat pääst jääkylmästä.
Kato mua silmiin. Näätsä? Mä oon nälkänen. Näätsä sen? Mul on jotain mistä irti päästä en.
Sun on aika painaa nimi korvas taa. Mun piti polkasta irti piripolkasta.
Ja sieluttomist pintaliitobiiseistä. Nyt on sunki aika feidata ne viimeistään.
Ota mua kädest kii, anna mun johdattaa. Ovet auki mun maailmaan sulle koska vaan.
Ja me kohdataan nyt ja tässä. AD/HD häslää, en oo pysähtymässä.
Päinvastoin, räin päin kasvoi. Näin synnyin, näin kasvoin.
Tän jälkeen ei oo paluuta menneeseen. Pääsit mun pään sisään, sä jäät sisään.
Musan teko munki mielest aika siistiä, mut en mä lässytä siit jokasella biisillä.
Otetaanpa aivan alusta. Feidaan satumaat ja haippaan vaan mun kotikatuja.
Lapinmäki opetti, Keskusta kasvatti, Virtakivi iski päätä Kirkkokujan asvalttiin.
Pessankoski sai pelkoni poistumaan. Mattila kerto miten takapakeist toivutaan.
Mä oon mitä oon, en häpee näyttää sit. Ääni kusenkärysistä rappukäytävist.
Ääni, joka kysyy miks me ollaan tääl, ja joka syntyy ku nyrkkirauta kohtaa pään.
"Esimerkki siitä mihin yhessä pääsee." Ku pääs alkaa keittää, me tyhjennetään se.
Yhteen suuntaan yhdessä kuljetaan. Tunne se tunne ja tunne se kunnolla.