Maasta noustu ruumiista liidetty ostoskärryy viritettyy kiivetty krominen Corolla on tarinaksi liitetty pakoputkest sienipilvi piirretty kontis kyy, mustaviinimarjaa kaveri väijyy märehtivää karjaa viuhuu kiesei ku harhaluotei pölyn seas lentää pakkausmuovei on viimeset pahvilaatikoil istumas kuolleen pörssin ikkunan ees jees jees mies hylättynä hornaa mis köynnökset rullaa portaat pressat istuu linnas löllöis citymaasturis koekaniineit mömmöis tummennetun fönarin rauhas drive-in peräkylän ihmekaupast kaasunaamari ja tuoppi ternii testiautonukeilla kolme sermii www.marski.fi teknokonserni, metromoderni
Mis ihmeen satumaas ollaa asumas pilvenpiirtäjät savuumas turvakameroit kotikadullas loppuasukas kas ja kuinka paljon oikee tahdotaan viel saavuttaa mamma maatamme saastuttaa alus avaruudes savuttaa ei o paluuta.
Näin yöllä vattal miloshevin kännyn haistan kilometrin pääst ruusuil sängyn kuin korkkimattoo seivästetty siivist perhonen pantu pölkylle riimist tynnyritulilla viimeinen joiku jossain joskus jotenkin hoituu kun kylmä kaikkeus tuulee suus mädät sanat, ja järjen puutteellisuus arkut on alla, tataarit rallaa tissit hölskyy ja trallallaa paikalle pakahtuu ymmärtää rakastuu kukaan ei tiedä miti ulkona tapahtuu nahkarotsis nipa neumann äärimmäisten leukaa liimat hoidan odden oksentama jalostettu nysä naapuri hyvä, solmion tyvä ny nyssyköit nyyii näil geleiksillä tuli brännäri mies, laji vereksellään saituri jameksii, jussi vareksii ruumiin rakentajii, kuoleman omii
Mis ihmeen satumaas ollaa asumas pilvenpiirtäjät savuumas turvakameroit kotikadullas loppuasukas kas ja kuinka paljon oikee tahdotaan viel saavuttaa mamma maatamme saastuttaa alus avaruudes savuttaa ei o paluuta.
Hapen puute aivoissa meklaril tanssiva karhu kyydissä merkkaril heittää takaikkunast ankkureit ku antureits kankkunen rankkurein kansanparantajat roviol lozzis ihmeellistä elämää olioil ozzis mis noitarumpu ja nokkonen aut voittaja lottojen hieroo kivikaut auki phii, tääl jääkautisii niin niin, siin ei saa matoo koukkuu loppuasukkaita mäkissä häkissä jämist jäänyt rotta räkäsee loukkuu ollaa eksytty just siel mis pitäis kuin keinutuolis kielel pillereit pitäis ja nielis kaiken, putsaamislaite voi iki-ihana vuosituhannen taite.
Mis ihmeen satumaas ollaa asumas pilvenpiirtäjät savuumas turvakameroit kotikadullas loppuasukas kas ja kuinka paljon oikee tahdotaan viel saavuttaa mamma maatamme saastuttaa alus avaruudes savuttaa ei o paluuta.