"Suomi perkele! Suomi perkele! Suomi perkele! Suomi perkele!"
Ohan se silkkii, tääl on sisu menny perille, suomalaista perinnet.
Lisää vaan liekkii, vaik jo puhallettu verille, sisu meni perille.
Tukaril talo täyn ja ovella muita ei. Hanges havitellaan omenapuita, hei.
Usko, ukki, ei tääl pukitkaan lentele, Tuhkolma, Barabas, Helsinki, Suomi, perkele.
Helsinki, Suomi, perkele. Paidat auki pakkasel, flygaril mennään helteelle.
Iso DA. "Siihen VO, AKL:llä ja se on ihan ookoo."
Suomi-konepistooli laulaa ja sota soi, mitä ollaan opittu aikasemmasta, tota noin? Tota noin?
Eyo, kansojemme kodissa nyt lomilla vaan omissa. Ja pullamössöpojat täällä isänmaalle todistaa.
Ruskettuneen Eikka Gröni venaa Losissa. Ei omisteta osakkeit eikä osakkeet meit omista.
Eletään ostoparatiisimetropolissa, Amerikan valtaamissa Euroopan osissa.
Ja ykskään räppäri ei sais olla tosissaan, vaik tääl on samat myrkyt edelleen, ku sodissa.
EU:n tunnus pitkään pyöriny mun pääni ympärillä. Löin sen kiveen Kalastajatorpal ysärillä.
Aloin näkee tähtilippui sillon pyykkärillä ja koitan potkii lipputangon nuppii nytten ympärillä.
Ai millä helvetil, ei millään henkevil. Jos pelosta päästään, niin taas elossa olen.
Vaik oman käden kautta menny liian monet, ei saa ikin miehest piiaa koneet, ei.
Suomi-konepistooli laulaa yläkerra**a sinfoniaa. Joka pojan elämä on töissä tekemässä huomiselle suurta Suomea.
Etäisyyden perintönä alamainen vire, ikuinen viimeinen nälkäinen yritys, joka pesee maailman miehen selkää, älä isä pelkää. "Suomi perkele!"
Järki lämpösenä, lasolihumala**a, aasch' tämmösenä hupus tuulipusaka**amme.
Kumara**a pää, höyrysenä jää. Eikä jääny tuppi suussa nöyristelemään.
Heittiön hiukan ytimestä syrjäytyny, keittiös kirjeiden kynäilyyn kyllästyny.
Lobat, lottovoittaja, ois pari kyssää, räkänokka kuumottamas parlamenttibryssää.
Seinäl setelis vihreenä urkkii, retuta ketsuppipurkkii. "Suomi perkele!"
Kuka voisi kantaa väsyneen heikon? Ottas reppuselkään vuorenpeikon.
Mis lepää ykskätinen suomineito, ku mä kaadan Marsk**e Manskulla keiton ja
voihan Leijona, me patriakinkkui leivotaan. Mä vedän päälle pilvenpeiton ja muutan Heinolaan.
Aikoihin eletty tai perässä tääl vedetty, ku näkymää hyvää, sinisilmin kilvan elätetty.
Kerätty kavereita ja Eurostoliitto nousee valjaana, lampaan taljaanhan
pukeutuneena herra oman herran pelossa ja maailman läskeimmät jälkeläiset syö sikoi sikana.
Ja paskal tapana valuu alaspäin, tulkaahan katsoon miten kansa dokaa tääl päin. "Perkele!"
Tuhansien päihteiden viikot ja jos teet tulosta, niin pillereitä siin on.
Ahtaalla paineet, vapauttavat aineet. Vaikutuksen alasena, mitä nyt oltiin jo poikasena.
Poltan mömmöt niin parempii on enteet. Piiri pieni pyörii, siihen eläessäni en mee.
Ajatus eteen, ruumis tässä nyt vastaanottaa paineen, et oo mitään vielä menettäny!
Suomi-konepistooli laulaa yläkerra**a sinfoniaa. Joka pojan elämä on töissä tekemässä huomiselle suurta Suomea.
Etäisyyden perintönä alamainen vire, ikuinen viimeinen nälkäinen yritys, joka pesee maailman miehen selkää, älä isä pelkää.