Parahin Nikola, tuntuu niin kevyeltä, ei ole enää sydäntä
Sen paikalla pelkkä tuulenvire, tunneli pienten kyyhkysten mentävä
Ne lentävät kilpaa harmaat höyhenet pöllyten
Taustalla myrskyinen taivas, silhuettini kehystäen
Liikuttavuuteen asti, halusin tehdä maailmasta paremmin toimivan
Parahin Nikola, olen tehnyt kokeita ihmisillä
Mutta he ovat nousseet minua vastaan
Eivät ymmärrä tämän tehtävän lopullista tärkeyttä
Olen siirtänyt tutkimuslaitteeni niitylle metsän reunaan
Ja käännän osoittimet taivasta kohti sähköisten pilvien rintamaan
Ei tämä aika ole valmis sateen tulla
Syvä kuivuus säilyy alla juuristojen
Vaikka sataisi laaksot vuoria myöten täyteen
Tuntuu niin kevyeltä, mikään ei paina sisintä
Lempeä tuuli tuntuu läpi ja lämmittää
Parahin Nikola, en ole enää ihminen
Olen vapaa rajoituksista ja viimeinkin onnellinen
Valkoiset rungot kurottuvat kohti korkeutta, katson valokaarta
Taustalla myrskyinen taivas